etusivulle


 taiteilijahaastateltavana:
 Annika Idström
KIRJALLISUUS


- Luulen ett� taiteen tekeminen l�htee pohjimmiltaan jostakin puutteesta. Sit� tutkii, etsii ja rekonstruoi jotakin, jolla on juurensa jossakin varhain koetussa menetyksess�, se voi liitty� lapsuuteen, kieleen, sukupuoleen, identiteettiin.
- Taiteilijat jotka minua kiinnostavat ovat kaikki totuuden puhujia, totuuden n�kij�it�. Se puoli on kai pit�nyt taiteilijan terveitten kirjoissa, hengiss�. Se, ett� h�nell� on ollut t�m� tarve.


KIRJALLISUUDEN MERKITYKSESTÄ

- Koulua k�ydess�ni kirjallisuus oli minulle tunteita laukaiseva tekij�. Se, ett� l�ysin kirjoista omaa ��nt�ni, oli hyvin t�rke��, koska sit� oli vaikeaa l�yt�� ja saada tunnustusta sille mit� olen.
- Koin Eeva-Liisa Mannerin ja Edith S�dergranin runot hyvin l�heisiksi, kuten runouden ylip��t��n lukiossa ollessani. 13-14 -vuotiaana luin Henri Milleri�. Varsinkin Plexuksen toinen osa teki vaikutuksen, ehk� kirjailijan voimakkaan el�m�nhalun, el�m�nn�l�n takia. Nyky��n luen v�hemm�n kaunokirjallisuutta kuin ennen. Nyky��n luen tietokirjallisuutta, psykologiaa aika paljon.


 MUUT TAITEET

- Muut taiteenalat vaikuttivat minuun enemm�n. Luulen, ett� elokuva on vaikuttanut enemm�n kuin kirjallisuus.

- Min� olen aina ollut kiinnostunut elokuvasta. K�vin kamerataiteellisen Ateneumin taideteollisessa. Minusta piti tulla elokuvaohjaaja, mutta ei vaan tullut.


 KUVA JA KIELI

- Joskus olen ajatellut kirjojeni kautta tekev�ni elokuvia, mutta nyky��n kieli kiinnostaa ja askarruttaa minua yh� enemm�n. En kirjoita �idinkielell�ni, joka on ruotsi. Jostakin syyst� en luota siihen kieleen, en taida oikein osatakaan sit� en��. Mutta t�m� ongelma on johtanut minut pohtimaan kielt� yleisemmin; onko naisella ylip��t��n kielt�. Jos kieli on miesten niin k�yk� niin, ett� naisen k�ytt�ess� sit�, kieli kirjoittaa ja muuttaa h�nt�, naista. Eli kirjoittaessamme muutummeko me miehiksi?


 LUOMISESTA

- Kirjan tekeminen kest�� minulla pitk��n, keskim��rin 2-3 vuotta.

- Minun mielest� yhden taiteilijan kohdalle ei montaa todella t�ysipainoista taideteosta osu. Kirjailijalla voi olla joku nelj�-viisi kirjaa ja elokuvaohjaajalla saman verran elokuvia.

- T�ss� yhteiskunnassa on paine koko ajan suorittaa. Luin jostain lehdest�, ett� t�m� on sellainen selailukulttuuri; kirjallisuudesta on tullut selailemista. �kki� polkaistaan kirja ja se on statusasia.

- Mutta sitten on kausia, jolloin en kirjoita. Tai kirjoitan jotain muuta; panen alulle jonkun uuden tekstin, yrit�n tehd� n�ytelm��. Sen j�lkeen palaan kirjaan ja taas n�ytelm��n. Kun ty�st�� kahta teksti� vuorotellen niin parhaimmillaan toinen ruokkii toista.

- Matkustan aika paljon ulkomailla ja kirjoitan siell�. Se ett� olen ulkomailla, siin� on joku laukaiseva tekij� tai asia; p��sen irti jostakin joka t��ll� kahlitsee. Sit� on ehk� piirun verran eri tavalla rohkeampi kuin t��ll�; saavuttaa piittaamattoman olotilan joka on vapauttavaa, se ei ole pakoa.

- Pyrin siihen, ett� kirjoittaisin kolme, nelj� p�iv�� viikossa. Ja kun on oikein hyv� veto p��ll�, niin 12 tuntiakin tulee istuttua tietokoneen ��ress�, mutta se kostautuu; sen j�lkeen t�ytyy lev�t� viikko. Keskim��rin kirjoitan nelj�, viisi tuntia p�iv�ss�.

- Aikaisemmin minulle oli t�rke�� kurinalainen rytmi. Joka p�iv� toistui samanlaisena. Se oli ty�t�: kello yhdeks�st� kolmeen. Luulen, ett� proosan kirjoittaminen on sellaista; paljolti puurtamista.

- Kirjoittaessa alku on laveaa. Sen takia siin� menee aikaa, kun materiaalia on niin paljon. Ja sitten se keskitt�minen, supistaminen.



MIELIKUVA KOKONAISUUDESTA

- Minulla on yleens� hyvin tunneper�inen kokemus ja visuaalinen kokonaiskuva alussa.

- 'Kirjeit� Trinidadiin' kohdalla oli kuva hotellista Israelissa, Eilatissa. Is� ja �iti hotellihuoneessa, ja tyt�r lepotuolissa uima-altaan ��rell� y�ll�. Siin� oli hyvin voimakkaat ihmissuhdej�nnitteet, perheen sis�iset j�nnitteet.

- Ja kantava idea - se, joka sai minut kolmen vuoden aikana jatkamaan - oli, ett� tyt�r kaikessa vastenmielisyydess��n kiinnosti. Ehk� h�neen tuli v�h�n idioottia, totuudenn�kij��.

- P�hkin�nkuoressa on joku tiivis visio jostakin, jota l�htee purkamaan.

- Minua kiinnostavat sellaiset kirjat joista l�ytyy joku, joka on harmonian rikkoja tai n�kij�; t�r�ht�nyt ihminen, jossa on 'pyh�� yksinkertaista' tai 'profeettaa', tai miten sen sanoisi yksinkertaisesti, joku joka ei ole aivan t�st� maailmasta; ihminen jota ei voi selitt��.

- Kirjoittaminen ei lis�� harmoniaa, parhaimmillaan sit� oppii tuntemaan itse��n v�h�n enemm�n, l�yt�m��n kipukohtia, jotka samalla kun ovat siet�m�tt�m�n vaikeita kest��, antavat my�s voimaa.

- Prosessi on sama kuin psykoanalyysiss�; sit� joutuu l�p�isem��n pelottavia ja torjuttuja tunteita, ja sen tehdess��n vapautuu energiaa ja tie alitajuntaan aukenee.



KYSYMYS HENKIINJÄÄMISESTÄ

- Alussa, kun tein toisen kirjani, 'Is�ni rakkaani', silloin minulla oli alitajuinen tarve ilmaista itse�ni ekshibitionistisesti. Siin� oli juhlallisesti sanottuna kysymys el�m�st� ja kuolemasta, niin ett� tullakseni n�kyv�ksi asiat piti huutaa - ei vaan r��ky� ulos. Kysymys oli elvytyksest�, joka johti tulokseen joka h�mm�stytti ei vain minua itse�ni vaan muitakin: onko minussa noin paljon raivoa? Kirjan synnytt�miss� reaktioissa huomasin ett� aggressiivisuus naisessa on tabu.



VASTAANOTTAJA

- Kirjoittaessa sit� ei ajattele vastaanottajaa. Mutta kun kirjoittaa oikein syntyy kontakti lukijaan vaikka yksik��n lukija ei ole viel� lukenut teksti�. Luulen, ett� n�yttelij� kokee jotakin samankaltaista yleis�n edess�; yleis� ei ole lahjottavissa, se aavistaa heti jos yritt�� liikaa tai liian v�h�n.

- Haluaisin el�� niin, etten ole taloudellisesti riippuvainen kirjoittamisesta, apurahoista, ett� suhde kirjoittamiseen s�ilyisi riskialttiina, mutta se ei ole mahdollista. Suomessa kirjailija on riippuvainen apurahoista koska markkinat ovat niin pienet. Ideaali olisi se, ett� raha tulisi jostain muualta, kirjoittaminen olisi vapaa taloudellisista seikoista. Palkintolautakunnille kirjoittaessa k�y kuten James Hamilton-Paterson sanoo, etteiv�t kirjailijat kiinnit� huomiota omaan psyykeen, ettei heid�n oma sielu n�y tekstist�, vaan he kirjoittavat vain jollekin 'n�ytt�m�lle' (onto a screen).



TYYDYTYS

- Pohjimmiltaan kirjoittaminen tuo suurta tyydytyst�, en voisi kuvitella t�ll� hetkell� tekev�ni muuta, mutta joskus kaipaa ty�t� joka syntyy kollektiivisessa prosessissa, yhdess� muiden kanssa. Sen takia n�ytelm� kiinnostaa; se ett� tekstini joutuisi muiden muokattavaksi ja tulkittavaksi. Kuvittelen, ett� parhaimmillaan se olisi minua itse�ni rikastuttavaa vuoropuhelua, vaikka tied�n, ett� moni kirjailija k�yty��n sen l�pi sanoo toisin.

- Mik� on tyydytt�v��? Kyll� se on se, ett� olet oman ainutkertaisuutesi kanssa tekemisiss�. Teet jotain, mit� kukaan muu ei voi tehd�: kirjoittaa omaa tarinaasi ja omaa totuuttasi.


haastattelu: Pekka M�kip��, 1991 - 1992, Valamo ja Helsinki
etusivulle